Sauna Songs

Saunarunoutta

Saunassa päästään yhteyteen näkymättömän maailman kanssa. Tässä kansanrunoutta aiheesta.

Terve löyly, terve lämmin,
terve kiehuva kivonen,
puun löyly, häkärän lämmin,
kiven kiukku-hengelisen!

Lähe nyt pois jo hiien hönkä,
himmene paha häkärä,
syömästä, kaluamasta,
tämän ihmisen ihosta,
tämän pojan polven päästä!

Ennen löylyt olivat miedompia kuin nykyisin on joskus tapana. Lauri Hannikainen (1917) on julkaissut seuraavan löylyloitsun:

Terve löyly, terve lämmin!
Terve tervehyttäjälle!
Löyly orteh, löyly parteh,
Löyly seinän sammalih,
löyly patsahan nenih,
Löyly kiukahan kivih!
Paha kauas nyt pakene,
Tämän ihmisen ihosta
Luoja luomasta lihasta!
Tuonne mie sinut nut manoan
Hiitten hirmuloin sekahan,
kahen kallion rakohon,
Kolmen kolon koukerohon,
Rutja koskehen kovahan,
Ylitse Imandron järven,
Tuonne mie sinut nyt manoan
Kivilöin päälle kivistämähe,
Paasiloin päälle pakottamahe!
Ei kivet kipua tunne
Eikä paaet pakotusta ...

Taloissa, joissa asui runsaasti väkeä, oli sauna usein ainoa puhdas ja rauhallinen paikka, jossa voitiin synnyttää. Loitsuja tarvittiin asian auttamiseksi...

Kivi sorra kiukahasta
muju muurista murenna
poika neitosen povesta
lapsi vaimon lantehesta.

Suomalaisenn kansaperinteeseen kuuluvat kiinteänä osana maahiset, haltijat ja tontut. Ne kuuluvat asuinympäristöön, jota ne suojelevat ja jossa niiden olinpaikat sijaitsevat. Mythologia Fennican (1789) vanhimmat läylyn ja saunan haltijat olivat Auteretar ja hänen poikansa Auterinen.

Eräjärveläisen Juho Tyyskän (1909) mukaan saunatonttu on musta ja yksisilmäinen. Perinteisesti saunatonttu on ollut vihainen, jos on saunottu liian myohään tai on käyttäydytty saunassa häiritsevästi tai meluisasti. Tällöin räystäistä on saattanut tippua vettä tai kylmä vesi on alkanut kiehua kiulussa.

Sananparsia saunasta

Saunassa tarvii olla niinkon kirkossaki
Kylymät on kylän kylyvyt
Saun suome lääke on
Hupsu kylypöö jotta nahka pallaa
Sama se on saunalle, kylypöö siellä vai pessöö